Historiaa

Ote Juha Salosen juhlapuheesta Raatihuoneella 16.10. 2021

Yhdistyksen perustaminen ja ensimmäinen toimintavuosi

Suora lainaus Tampereen Kansallinen Eläkeläisseura ry:n toimintakertomuksesta vuodelta 1972. ”Tampereella ja sen lähiympäristössä asuvien porvarillisen maailmankatsomuksen omaavien eläkeläisten keskuudessa muodostettiin lokakuussa 1971 työvaliokunta, jonka tehtävänä oli perustaa Eläkeläisseura, joka toimii ja tekee työtä myös kansallisesti ajattelevien eläkeläisten keskuudessa.” Toimikunta perusti Tampereen kansallisten eläkeläisten seuran 12.10.1971 ja kutsui asiasta kiinnostuneita eläkeläisiä keskustelemaan Suomalaiselle Klubille 11.11.1971. Tilaisuuteen saapui yli 600 eläkeläistä, jotka kirjoittautuivat seuran jäseniksi. Perustetun seuran syyskokous pidettiin ja 29.11.1971. Kokouksessa valitut luottamushenkilöt saivat ohjeen muodostaa kiireesti tarvittavat kerhot ja piirit sekä etsiä tarpeelliset toimitilat. Perustamisen jälkeen vuonna 1972 innostus kansallisten seniorien yhdistystoimintaan näkyi yleisiin kokouksiin osallistumisena. Kolmessa seuraavassa kokouksessa oli läsnä 280, 220 ja 240 jäsentä. 

Yhdistyksen nimen muutos

Kansainvälisessä yhteistoiminnassa oli eläkeläinen sanana koettu vaikeaksi. Eläkeläisliitto pani nimimuutoksen vireille. Tampereen kansalliset seniorit nimi otettiin käyttöön lokakuussa 1997.

Poliittinen sitoutuminen ja edunvalvonta

Kokoomuspuolue aktivoitui eläkeläisten suhteen vuonna 1971 sen jälkeen, kun vasemmistoon oli perustettu kaksi eläkeläisjärjestöä. Pohjois-Hämeen kokoomuspiirissä oli syyskesän aikana valittu perusjärjestöihin yhdysmiehet, jotka muodostivat piiriin eläkeläistoimikunnan. Toimikunta perusti Tampereen kansallisten eläkeläisseuran 12.10.2071. Eläkeläisliiton kokouksessa 13.5.1972 oli esillä kansallisten eläkeläisseurojen liittyminen kokoomuspuolueeseen. Tamperelaiset liittokokousedustajat oli valtuutettu äänestämään sen esityksen puolesta, joka edellytti kansallisten eläkeläisseurojen liittymistä puolueeseen. Tampereen yhdistyksessä puolueeseen liittyminen ei ollut yksimielistä. Kahden erisuuntaisen päätöksen jälkeen yhdistys kuitenkin liittyi vuonna 1972 Pohjois-Hämeen kokoomuspiiriin ja sen kautta puolueeseen.

Vuonna 1978 tilanne muuttui, kun Raha-automaattiyhdistyksen avun ehdoksi asetettiin sitoutumattomuus. Sen seurauksen Tampereen kansallisten eläkeläisten yhdistys sekä Kansallinen Eläkeläisliitto erosivat puolueesta.

Paikallisen edunvalvonnan on nähty edellyttävän jonkinasteista poliittista sitoutumista. Vaikka yhdistyksemme on sitoutumaton, ovat useat entisistä ja nykyisistä jäsenistä kokoomuspuolueen jäseniä. Osa heistä on ollut ja on myös aktiivisia kunnalliseen päätöksentekoon osallistuvia. Kansallinen senioriliitto kannustaa jäseniä ehdokkaiksi kunnallisvaaleissa ja kerää tietoja kunnanvaltuustoihin valituista jäsenistä. 30 vuotiskertomuksesta löytyy tieto, jonka mukaan vuonna 2001 aloittaneessa kaupunginvaltuustossa oli kuusi yhdistyksen jäsentä. Näistä yhdestä tuli sittemmin Tampereen pormestari.

Merkittävä elin ikäihmisten edunvalvonnassa on kaupungin vanhusneuvosto. Nyt lakisääteistä vanhusneuvostoa edelsi toimielin, jonka nimi oli ensin eläkeläisneuvosto ja sitten vanhusneuvosto. Yhdistyksellämme on ollut vahva edustus vanhusneuvostossa alusta alkaen. Yksi kolmesta jäsenestä on ollut usein puheenjohtajana.

Kaupungin tuki

Ennen Kansallisen eläkeläisseuran perustamista Tampereella toimi kaksi vasemmistolaista eläkeläisjärjestöä. Kaupunki myönsi vuonna 1971 näille seuroille kummallekin 3000 mk:n toiminta-avustuksen (30 vuotiskertomus). Eläkeläisseuran anomus samansuuruisesta toiminta-avusta talvella 1972 aiheutti valtuustossa pitkän keskustelun, jota aamulehtikin värikkäästi selosti. Avustusta myönnettiin 1000 markkaa. Sittemmin kaupungin toiminta-avustus kolmelle Tampereen suurimmalle eläkeläisjärjestölle on vakiintunut ja kullekin samansuuruinen.

Kaupungin tuki on vaihdellut suuresti vuosien mittaan. Vuonna 1991 alkoi tuen leikkaaminen niin, että se laski vuoteen 1995 mennessä 37500 markasta 9000 markkaan. Nykyinen tuki on varsin tyydyttävä 15.000 euroa. Vuodesta 1994 kaupunki on kuitenkin perinyt suuren osan avustuksesta takaisin kokoontumistilojen vuokrina. Toiminnan alussa kaupunki vastasi Kuninkaankatu 13:n kerhohuoneen vuokrasta ja antoi muita tiloja käyttöön vastikkeetta.

Yhteistoiminta

Alkuaikojen epäluuloista huolimatta perustettiin vuonna yhteistoimintaelin 1974 Kolmen kopla, joka sittemmin on saanut nimen 3Ely. 3Ely:n muodostavat Tampereen kansalliset seniorit ry, Eläkkeensaajien Tampereen yhdistys ry sekä Tampereen eläkeläiset ry – eli kolme suurinta tamperelaista eläkeläisten järjestöä. Kolmen koplan ja 3Elyn tavoitteena on ollut vaikuttaa eläkeläisten asemaan ja toimeentuloon valtakunnallisella tasolla ja Tampereella. Lisäksi yhdessä on järjestetty monipuolista virkistystoimintaa eläkeläisille Tampereella. Pysyvinä asioina, joihin on pyritty vaikuttamaan valtakunnan tasolla ovat eläkeläisten verotus ja ns. taitettu indeksi.

Yhdistyksen kuoroilla Keloilla ja Katajaisilla on merkittävää yhteistoimintaa seurakuntien kanssa. Vastikkeeksi kuorot saavat maksutta käyttöön harjoitustilan Pyynikin pappilasta. Seurakuntayhteistyön puitteissa yhdistys saa käyttöönsä vanhan kirkon tilat musiikkihartausta varten kerran kuukaudessa.

Tampereen kansalliset seniorit on mukana Pirkanmaan kansallisen senioripiirin toiminnassa. Yhdistyksellä on edustajansa myös Kansallisen senioriliiton valtuustossa. Liiton puheenjohtaja Anneli Taina on yhdistyksemme jäsen. Piiritason yhteistoimintaelimenä toimiin Piiriyhdistysten neuvottelukunta, jonka jäseninä ovat piiritason eläkeläisyhdistykset.

Kerhot ja jäsenistö

Seniorien toiminnan keskiössä ovat olleet alusta alkaen erilaiset kerhot ja harrastuspiirit. Osa kerhoista on jatkanut toimintaansa tähän päivään asti. Jotkut kerhot ovat hiipuneet pysyvästi – jotkut ovat uudistuneina aloittaneet toiminnan uudelleen.

Toiminnan alussa yhdistyksessä oli kolme kuoroa: Sekakuoro Kannel, mieskuoro Kelot ja naiskuoro Katajaiset. Sekakuoro Kannel mainitaan vielä 25-vuotiskertomuksessa mutta sen ”toiminta loppui voimien uupumisen vuoksi” sanotaan 30 vuotiskertomuksessa. Nyt sekä Kelojen että Katajaisten toiminta on aktiivista. Kumpikin kuoro on julkaissut oman historiikkiinsa.

Kielien harrastaminen kerhoissa on ollut monipuolista. Kielikerhoja on perustettu ja lopetettu useissa kielissä. Tällä hetkellä toiminnassa on vain saksan kerho. Aikaisemmin kerhoissa harrastettuja kieliä ovat: englanti, espanja, ruotsi, unkari ja venäjä. Muita historian havinaan uupuneita kerhoja ovat olleet miesten kerho ja naistenkerho, näytelmäkerho, historian kerho, shakkikerho, ratsastuskerho, taj-ji -voimistelu, yhteiskunnallisten asioiden kerho ja hengellinen kerho. Hengellisen kerhon tehtävää täyttävät nykyisin joka kuukausi Vanhassa kirkossa järjestettävät musiikkihartaudet.

Kuorojen lisäksi jo koko yhdistyksen 50-vuotistaipaleen ovat olleet koossa askartelukerho (nykyisin nimellä kädentaidot), taidekerho Maalikot, bridge ja canasta -kerho, jooga kerhot, kirjallisuuskerho, muistijumppa kerho (nykyisin aivojumppa) ja tanhukerho sekä erilaiset vesivoimistelukerhot. Kävelykerho on vastikään kokenut uuden tulemisen. Nykyistä digikerhoa ovat edeltäneen erilaiset ATK- kurssit. Matkoja kotimaahan ja ulkomaille on järjestänyt runsaasti matkailukerho, jonka jäseniksi kirjattiin viimeksi kaikki matkoille osallistuneet. Matkailukerhon nimeä ei osallistuneista ole enää käytetty. Matkoja ovat järjestäneet toimihenkilöt eri nimikkeillä, esim. matkavastaava. Nykyisin matka-asiat ovat hallituksessa esillä hallituksen jäsenen toimesta. Covid-viruksen takia matkoja ei ole järjestetty. Vasta perustettu kävelykerho on kuitenkin antanut jäsenille mahdollisuuden tutustua kävellen kotikaupunkiin ja sen nähtävyyksiin.

Yhdistyksen 25-vuotiskertomuksesta voi havaita, että jäsenmäärä on vuodesta 1991 ollut laskussa. Sanottuna vuotena oli kirjoissa 1362 jäsentä. Jäsenmäärä oli vuoteen 1995 mennessä laskenut 869 jäseneen. Vuonna 2001 kirjoissa oli 885 jäsentä. Sen jälkeen kirjoissa olevien jäsenten määrä ylitti 1000 jäsentä, joista osa oli ns. kuolleita sieluja. Vuosikausiin kirjoista ei oltu poistettu jäsenmaksunsa maksamatta jättäneitä. Ryhtiliikkeen jälkeen on kirjoista poistettu kaikki ne, jotka eivät ole maksaneet muistutuksesta huolimatta jäsenmaksua. Viimeisen tiedon mukaan tämä hetkinen jäsenmäärä on 739. Pisimpään edelleen kirjoissa oleva jäsen on liittynyt yhdistykseen 31.12.1985. Sata vuotta täyttäneitä jäseniä on kaksi.

Lopuksi

Yhteiskunnan ja poliittisen ilmapiirin muuttuessa on alkuaikojen suuri innostus osallistua porvarillisen eläkeläisjärjestön toimintaan vähentynyt. Osa nykyisistä jäsenistä on aktiivista joukkoa ja he osallistuvat erityisesti kerhotoimintaan. Suuri osa tuntuu olevan kannattajajäseniä, jotka vain harvoin osallistuvat - esim. varaamalla lippuja teatteriesiytyksiin. Alussa esillä olleet kunnianhimoiset hankkeet, kuten palvelutalon rakentaminen ovat menettäneet osin ajankohtaisuutensa kaupungin edistäessä vanhusten palveluyksiköiden rakentamista. Kaupungin vanhusneuvosto esitti kaupungin kultturipääkaupunki -hakemukseen liittyen senioritalon rakentamista Tampereelle palvelemaan monipuolisesti ikäihmisten kulttuuriharrastuksia. Eläkeläisjärjestöjen kannattama ehdotus ei saanut kannatusta kaupungin toimielimissä.

Suuri ongelman eläkeläisjärjestöjen toiminnan organisoinnissa Tampereella on sopivien ja vuokraltaan kohtuuhintaisten tilojen puute. Yhteistoimintaelin 3-Ely ja vanhusneuvosto ovat tehneet useita aloitteita kaupungille tilaongelman ratkaisemiseksi. Tuloksena on ollut vain erilaisia selityksiä. Tampere on julistautunut ikäystävälliseksi kaupungiksi. Sen soisi näkyvän nykyistä paremmin kaupungin päätöksenteossa.

Puheenvuoroni faktatiedot ovat yhdistyksen vuosikertomuksista ja jäsenrekisteristä. Omakohtaiset kokemukseni yhdistyksessä alkavat vuodesta 2005.